K. L. Oesch Raudun taistelussa 1918

Päätoimittaja Vesa Määttä

Karl Lennart Oeschistä (1892–1978) ei alun perin pitänyt tulla sotilasta. Hän piti itseään pasifistina. Tämä unohtui, kun toiveet Suomen valtiollisesta vapaudesta konkretisoituivat vähitellen suoraksi toiminnaksi. Se myös vei hänet sotilasuralle. Se alkoi 1915 Saksassa. Hänet tunnetaan varsinkin kesän 1944 tapahtumien myötä. Tuolloin Suomeen kohdistui Neuvostoliiton suurhyökkäys ja jääkärikenraaliluutnantti Oesch johti Kannaksen joukot torjuntavoittoon.

Harhaanjohdetut.

Vasemmiston radikaalit veivät Suomen punakaartilaiset väkivallan tielle, kun vallankaappaus 27.–28. tammikuuta 1918 onnistui Helsingissä ja eteläisessä Suomessa. Näihin aikoihin ylipäällikkö Mannerheim määräsi joukkonsa riisumaan EteläPohjanmaan neuvostovenäläiset joukot aseista. Sitä ennen olivat jo pohjoisen Karjalan venäläiset yksiköt antautuneet suojeluskunnille.

Oeschin mielestä Saksassa sotilaskoulutuksensa saaneiden jääkäreiden suunnitelmat eivät olleet toteutuneet alkuperäisten toiveiden mukaisina, kun kansa ei noussutkaan yksimielisenä miehittäjiä vastaan. Kävikin niin, että vastarinta keisarillisen Venäjän toimenpiteitä kohtaan oli muuttunut vastarinnaksi uutta äärimmäisyyspolitiikkaa vastaan. Oesch koki, että harhaanjohdetut maanmiehet olivat hakeneet tukea toiminnalleen Neuvosto-Venäjän joukoilta. Vuoden 1918 traagiset kuukaudet merkitsivät Oeschille vapaussotaa erityisesti sen vuoksi, että suuri osa hänen kohtaamistaan vihollisista oli neuvostovenäläisiä joukkoja. Näihin aikoihin hänen negatiivinen suhtautumisensa poliittisia ääriliikkeitä kohtaan vahvistui.

С 10.07.2019
Total Website Visits: 112378